Joskus tuntuu siltä että kaikki menee menojaan,  
 edestäni ovi avataan ja suljetaan.
Tuulen lailla mieli myrskyää ja raivoaa,
kyyneleet sade pois huuhtoo kokonaan.

 Jaksaako mun siipeni kantaa, sinne minne lentomatka on?
 Jaksaako mun siipeni kantaa, kantaa minut uuteen huomiseen?

 Takerrun mä hapuilevin käsin oksaan ohueen,
 viimeisillä voimillani rukoillen.
 Oisko joku jossain joka kuulee rukouksein ja
 vastaanottaa matkallaan väsyneen?

 Jaksaako mun siipeni kantaa, sinne minne lentomatka on?
 Jaksaako mun siipeni kantaa, kantaa minut uuteen huomiseen?

Pimeässä tunnelissa kuljen, ihan hiljaa miettien,
kyyneleitä poskillani, kimmeltävät tuikkien.
Valo kirkas edessäni hohtaa,
käsi lähelleni ojentuu.
Pyyntö hiljainen kuin kuiskaus,
luokseni kantautuu.

Jaksaako mun siipeni kantaa, sinne minne lentomatka on?
Jaksaako mun siipeni kantaa, minut uuteen huomiseen?

Sinä ystäväni rakkain,
tulit juuri luokseni mun.
Saavuit juuri oikeaan aikaan,
pelastamaan uupuneen mun.
 
Jaksaako mun siipeni kantaa, sinne minne lentomatka on?
Jaksaako mun siipeni kantaa, minut uuteen huomiseen?

-AH-