Tuntuu vaikealta jättää jotkin asiat pois mielestä, kun samalla elää tavallaan hetkessä  asiakkaan mukana. Täytyy yrittää opetella ettei niin tunteella ajattelisi, mutta se ei ole helppoa.  Tuntuu niin vaikealle, surulliselle seurata vierestä tukien, lohduttaen luopumisen matkaa. Luopumista ihmisestä joka on lapselle koko maailma ja vielä enemmän.

Miten voi kertoa sen totuuden ja valmistella lasta siihen mikä on edessä, kun toisella niin vahva usko siihen että kaikki muuttuu taas hyväksi ja tämä hetki on vain pahaa unta. Miltä mahtaa tuntua lapsesta kun hänen elämänsä tärkein ihminen ei enää tunnista häntä?, ei pysty puhumaan tai kommunikoimaan?...makaa vaan paikallaan ja jättää pikkuhiljaa tämän kaiken maallisen taakseen, nukahtaen viimeiseen uneen. Miten kertoa minne tärkeä ihminen menee, miten lohduttaa ja saada taas kokoon pieni ihminen joka särkyy palasiksi? Miten kertoa että elämä jatkuu ihan varmasti kuitenkin vaikkei ehkä tänään tunnu siltä, mutta koittaa vielä päivä kun suru väistyy ja muisto säilyy sisimmässä sydämessä aina. Ja se rakkaus ei sieltä koskaan häviä, eikä koskaan kukaan pysty sitä ottamaan pois!

Nuku tähti helmassa päivän!